Luota prosessiin.

Tämä vuosi on kohta taputeltu. On aika katsoa pienesti taaksepäin ja ihmetellä mihin tämä vuosi on oikein mennyt. Lupaan myös kurkistaa tulevaan vuoteen ja sen tuomiin juttuihin, osin uusiinkin. 

Roihu-hanke pauhasi voimalla vuonna 2019. Suurin osa toimenpiteistä on nyt tehty ja pian on arvioinnin aika. Itselle työ on ollut mielekästä, opettavaista ja tapahtumarikasta. Olen oppinut tuntemaan huikeita tyyppejä. Niin Pieksämäellä kuin laajemmin Etelä-Savosta. Työkaverini Roihun ytimessä ovat superihania. Olen myös viisaampi siitä kokemuksesta, millaista on tehdä työtä tiimissä, vaikkakin pääosin etänä. 

Yrittäjäjärjestön puheenjohtajuus on opettanut paljon. Vasta kun homman ottaa haltuun, alkaa oivaltamaan miten moninaisesta ja tärkeästä tehtävästä on kyse. Vuosi, varsinkin kevät, on mennyt ihmetellessä ja roolin omaksumisessa. Syksyllä on ollut havaittavissa hieman tuloksellisempaa tekemistä. Olen iloinen, että saan jatkaa roolissani vielä ensi vuonna. Uskon, että maailma on piirun verran valmiimpi kaksivuotiskauden jälkeen.

Oman yrityksen osalta otin syksyn ajan happea. Ja hyvä niin. Tein vain muutaman ”keikan” ja mietin, että miten ihmeessä pystyin keväällä tekemään niin paljon töitä? Toisaalta vahvistui edelleen se oppi itsestäni, että kun on paljon tekemistä, sitä vain keskittyy tekemään. Ja kun hiljaisempaa, sitä hidastuu myös itse. Tuo hidastaminen oli kyllä hyvästä. Sain otettua aikaa itsestäni huolehtimiseen. Ja tällä hetkellä koen olevani hyvin energinen ja innostunut. Myös molemmat jalat kulkee paremmin mukana :).

Kesän jälkeen kirjoitin, että syksyllä on aikaa olla enemmän ystävien ja läheisten kanssa. Tähän täytyy todeta, että näin ei ole kyllä tapahtunut. En kyllä tiedä mihin aikani on mennyt? Ehkä se on kadonnut johonkin puuhasteluun? Ehkä luottamushommiin? Ehkäpä olen ottanut sen itselleni? Vähän siis harmittaa, etten ole ehtinyt ihania ystäviäni ja läheisiäni tapaamaan. Ensi vuoteen jää siis tällä saralla jonkin verran parannettavaa.

Uusi, ihana 2020

Mitä sitten uuteen vuoteen? Ainaki matkoja. Ja siitähän reissunainen tykkää. Vuosi vaihtuu Thaimaassa mieheni kanssa. Helmikuussa reissaan Dohaan ystäväni luokse. Pääsen tutustumaan Qatar-Finlandin kansainväliseen kouluun ja pari muutakin työhön liittyvää viritelmää on olemassa. Eli ihan pelkkää pleasurea ei matka ole. Etelä-Savon ihanuuksien kanssa on suunniteltu junamatkaa Moskovaan. Spasiba, harasoo – kyllä kelpaa. Toukokuussa reissaan OES8 – vaikuttajaverkoston kanssa Reykjavikiin. Kesällä mennään varmaan taas kerran mieheni kanssa Turkin Marmarikseen. 

Roihun osalta työt päättyvät 30.4. Ennen kuin projekti on osaltani maalissa, on tiedossa muutamia isompia ponnistuksia. Syty Yrittäjäksi -valmennus, nuorten yrittäjien toiminnan tukeminen sekä Roihun päätöstapahtuma lienevät niistä näkyvimmät. Omistajanvaihdosprosessin mallintaminen toteutuu kirjoitushommina. Kevään aikana tulen sanomaan hyvästit sekä Pieksämäelle että ihanalle Roihu-tiimille. Onneksi verkostot jäävät elämään, eivätkä ihmiset katoa minnekään. 

Yrittäjäjärjestötyössä on tärkeä vuosi tulollaan. Valtakunnalliset yrittäjäpäivät toteutetaan Jyväskylässä ja se on iso juttu. Iso juttu on myös se, että tuolloin tehdään järjestömme tulevaisuuden näkökulmasta tärkeitä päätöksiä. Valitsemme järjestöllemme uuden puheenjohtajan Jyrki Mäkysen kausien tullessa täyteen. Valitsemme myös uuden hallintomallin mukaisesti valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Järjestötyössä on tulevan vuonna muutoinkin vauhtia. Saimme käynnistää uuden hallituksen ja puheenjohtajiston kanssa yhteistyön nyt joulukuussa. Tammikuussa juhlimme maakunnallista yrittäjäjuhlaa teemalla ”Yhdessä”. Ja siitä se keskisuomalainen yrittäjyysvuosi sitten kunnolla käynnistyykin. Jatkan myös Suomen Yrittäjien hallituksen jäsenenä ja olen pyrkinyt jatkamaan elinkeinopoliittisessa valiokunnassa. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa olen tilanteessa, jossa minulle on tarjottu erästä projektia. Olen kutsun kuullut ja sille positiivisesti nyökännyt. Suurin syy, miksi tähän hommaan lähden mukaan, on yllätys, yllätys – ihmiset. Tulen tekemään töitä osana tiimiä, joka muuten rokkaa isosti. Olen myös iloinen, että saan kevään aikana tehdä työtä lähempänä kotia. Uteliaana ehkä mietit, että mihin siis menen? No Tiimiakatemialle valmentajaksi. Edellisestä tiimivalmentajan keikasta Spectren kanssa onkin aikaslailla 20 vuotta. Jännä nähdä oppiiko vanha nainen uutta? Toisaalta elämä kantaa, kun uskaltaa luottaa prosessiin.

Tänä vuonna olen lahjoittanut joulukorttivarani Naisten Pankin yrittäjyyskoulutukseen. Tämän lahjoituksen myötä toivotan sinulle ihanaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2020.

Tapu, joka palaa innostavien töiden äärelle 8.1.2020