Vuoden pimeimmän päivän jälkeen

On aika aloittaa joululoma. Vuosi 2020 jää varmasti meidän kaikkien mieleemme vuotena, jolloin kohtasimme katalan taudin. Taudin, joka pahimmillaan rajoitti yksilön vapauksia. Liikkua, tavata toisia sekä tehdä työtä. Taudin, joka toi meille huolia terveydestä ja toimeentulosta.

Koronan vaikutuksesta oma yrittäjän työni kutistui lähes olemattomiin. Jossakin kohtaa vuotta huomasin myös sen, että jatkuva kotona oleminen alkoi rassaamaan. Olen tottunut liikkumaan, niin työssäni kuin vapaalla. Kotoilu ei vain ole mun juttu pidemmällä aikavälillä.

Itselleni vaikeinta koronassa on se, että se rajoittaa yhtä tärkeintä arvoani. Vapautta. Vapautta tehdä työtä, mistä tykkää. Vapautta liikkua ja osallistua. Vapautta tavata ihmisiä. Vapautta matkustaa. Vapautta päättää omista asioista. Vapauttani olen tänä vuonna erityisesti kaivannut.

Yrittäjästä joksikin

Vuoden alussa oli käynnissä kaksi isoa työprojektia: Roihu-hankkeen lopputyöt sekä osa-aikainen tiimivalmentajan työ Tiimiakatemiassa. Maaliskuussa iski korona, joka aikaansai sen, että yrittäjän arki muuttui isosti. Kalenteri tyhjeni ja alkoi yrittäjän pohdinta siitä, mitä sitä tekisi isona. 

Jos mietin omaa bisnestäni, on sen lamaantumisessa kaksi syytä. Suurin syy oli se, että en ole  sydänpohjiani myöten innostunut digitaalisesta valmentamisesta. Tästä johtuen en lähtenyt kehittämään valmennusbisnestäni verkkoon. Ehkä ajattelin, että joko valmennan livenä tai sitten en valmenna lainkaan. 

Miksi ajattelin näin? Tunnen itseni ja oma vahvuuteni on ihmisten kohtaamisissa. En ole parhaimmillani istuessani tietokoneen äärellä ruutua tuijottaen. No kukapa toisaalta olisi? Olen saanut kyllä palautetta, että sekin onnistuu. Mutta itse en koe sitä mielekkäänä työnä. Olen valmentaja, joka saa energiaa ja innostusta toisista ihmisistä. 

Toinen syy liiketoiminnan lamaantumiseen oli se, ettei yksinyrittäjälle ollut tarjolla kehittämisrahaa. Jos olisin voinut hakea tukea bisneksen kehittämiseen, olisin tähän mahdollisuuteen varmasti tarttunut. Yksinyrittäjänä kehittämistyö piti tehdä omin voimin. Minusta koronatukirahoitus ei tässä mielessä ole kohdellut yrittäjiä tasapuolisesti.

Mikä on yritykseni tilanne nyt? Tilanne on se, että se on lepuuttamassa. Odottamassa parempia aikoja. En aio y-tunnusta lopettaa, ainakaan vielä. Mutta olen tilanteessa, jossa päätoimeentuloni tulee muualta kuin omasta yrityksestäni. Olen siis koronavuoden aikana siirtynyt päätoimisesta yrittäjästä sivutoimiseksi yrittäjäksi. 

Tämä muutos on todellinen muutos identiteetilleni. Olen ollut yrittäjä 21-vuotta. Olen aiemmin kertonut, että yrittäjyys on unelmieni ammatti. Kysyttäessä kuka olen, olen vastannut, että olen yrittäjä. Kuka ja mitä nyt olen, sitä pitää isosti pohtia. 

Luopumisen tuskaa

Koronan tai siitä johtuneen liiketoiminnan lamaantumisen vuoksi, päätin, etten asetu ehdolle Keski-Suomen Yrittäjien puheenjohtajaksi. Näin ja näen, että se on tehtävä, jossa pitää olla yrittäjä isolla Y:llä. Oman tilanteeni vuoksi en kokenut enää olevani sellainen.

Olen ollut yrittäjäjärjestössä mukana lähes koko yrittäjäuran ajan. Olen saanut toimia niin Keski-Suomen Yrittäjien kuin Suomen Yrittäjien hallituksessa. Olen toiminut kolmen valiokunnan puheenjohtajana. Olen saanut tutustua huikeisiin yrittäjäkollegoihin, joita yhdistää intohimo yrittäjyyden olosuhteiden parantamiseen. 

• 

Koen, että omat vahvuuteni yrittäjäjärjestössä ovat kehittämis-, johtamis- sekä vaikuttamisosaaminen. Nämä eivät suoraan riipu siitä, paljonko on liikevaihtoni tai -voittoni. Osaamisen näkökulmasta uskon, että olisin voinut jatkaa järjestössä. Kuitenkin tunsin sydämessäni vahvasti sen, etten ollut oikea henkilö tehtävään. 

• 

Kaksi vuotta puheenjohtajana ja kolme Petri Salmisen varapuheenjohtajana antoivat hyvän näköalapaikan yrittäjyyden edistämiseen. Työtä tulee jatkamaan suuresti arvostamani yrittäjä ja johtaja Jari-Pekka Koponen. Keski-Suomella ja maakunnan yrittäjillä ei ole mitään hätää. 

Täytyy todelta, että kolmesta asiasta olen erityisen ylpeä järjestöurallani. Olin Keski-Suomen Yrittäjien ensimmäinen naispuheenjohtaja ja mielestäni onnistuin roolissani hyvin. Sain toimia liittokokouksen puheenjohtajana ja tämä rooli oli kyllä etukäteen kuumottava, mutta kokemuksena huikea. Onnistumisen takasi Suomen Yrittäjien Atte Rytkösen ja Albert Mäkelän erinomainen valmistelutyö. Kolmantena olen kiitollinen saamastani Johtajuus liekeissä -tunnustuksesta. Sain sen nimenomaan taidoistani johtaa ja tämä tunnustus on siksi minulle erityisen tärkeä. 

Upea oli myös Johanna Soilun kirjoittaama puhe. Sen voit lukea tästä. Lämmin kiitos vielä kerran Johannalle sinun kauniista sanoistasi.

Sukeltamista uuteen

Olen tehnyt osa- ja määräaikaisena töitä Tiimiakatemiassa tammikuusta alkaen. Kesän lomailin, mutta työt jatkuivat elokuusta eteenpäin. Olen valmentanut kymmentä huipputyyppiä osuuskunta Kaukassa. Vuosi Kaukan matkassa on ollut erittäin opettavainen. On ollut mäkiä, ylös ja alas. On tullut takapakkia ja hirmuloikkia. Uskon, että ajan kanssa ihan hyvä tulee. Luotan prosessiin. 

Työt Anun, Jannen, Letimin, Kimmon ja Hannan kanassa jatkuvat keväällä. Olenkin iloinen, että saan toisen tiimin valmennettavaksi. Pinkut wellcome, yhteinen matkamme alkaa 7.1.2021. Ihan jännittää, että millainen vuosi ensi vuodesta kehkeytyy. Se sisältää varmasti paljon työtä, hauskoja hetkiä ja toivottavasti myös yhteisiä matkoja. 

Sillä matkalle minä kaipaan

Tänä vuonna oli suunnitteilla oikea matkojen vuosi. Vuosi alkoi Thaimassa parhaassa seurassa. Sen jälkeen määmatkalle ystävän luo Dohaan, sitten ystävien kanssa junalla Moskovaan, työreissuja Baskimaahan, Corkiin ja Rotterdamiin, OES8 -ryhmän kanssa matka Reykjavikiin ja Suomen Yrittäjien matka Brysseliin. Varmasti jokin lomareissu kesällä  (kukaties hätrikki Marmarikseen) ja ehdottomasti palmun alle lämpöön jouluna. Vuoteen oli ladattu paljon uusia maita ja kokemuksia.

Ja kuten tiedämme. Tuli korona ja matkat peruttiin. 

Ehdin onnekseni käydä Dohassa ja se oli kyllä hieno matka. Eikä vähiten siksi, että pääsin sukeltamaan siihen, millaista on ollut ystäväperheeni arki vieraassa maassa. Oli upeaa nähdä millainen bling bling kaupunki Doha on. Oli mielenkiintoista kuulla millaista on elää Dohassa ja Qatarissa. Ikimuistoista oli vierailla Qatar Suomi —koulussa ja nähdä millaista on oppimisen arki todella kansainvälisessä koulussa. 

Outoa on se, etten tiedä minne olen seuraavaksi menossa. Tai no tiedän, uudeksi vuodeksi Sallaan. In the middle of nowhere. Jotenkin sopii ajankuvaan. Ja kerrottava toki on, että kävin kesällä Pohjois-Norjassa. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että olipa upea reissu. Kaikkialla oli niin kaunista ja jylhää. Pohjois-Norjaan haluan ehdottomasti mennä uudestaan. 

Kaipaan tunnetta, kun jätän laukun hihnalle. Kuuntelen Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. ”Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan…”. Ikävöin tunnetta, kun saa nousta koneeseen ja vilkaista viimeisen kerran rakasta Suomen maata. Matkalle minä totisesti kaipaan. 

Kiitos 2020, tervetuloa 2021

Ystäväni Suvi kirjoitti, että 2021 on ikään kuin vuosien ykkönen. Eli jos nyt ei kaiken uuden alku, niin alku. Ehkä koen niin itsekin. Odotan uteliaana sitä, mitä tämä ykkönen tuo elämääni. Millaisia riemullisia työjuttuja? Miten yrittäjyydelleni käy? Millaisen identiteetin itselleni rakennan? Millaiseksi elämä ylipäätään muodostuu? Mielessä on enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. Ja se on hyvä niin. 

Ensi vuonna haluan antaa aikaa omalle hyvinvoinnille. Haluan antaa aikaa myös rakkaille ihmisille. Haluan oppia jotakin uutta. Haluan matkustaa ja lukea. Ehkä on aika aloittaa kirjoittaminen. Koronasta huolimatta näin vuoden pimeimmän päivän jälkeen voi kuitenkin todeta kaiken olevan ihan hyvin. Toivottavasti näin on myös sinulla. 

Olen usein laittanut joulukortteihin varatut varat kehitysmaiden tyttöjen ja naisten hyväksi. Tänä vuonna päätin sijoittaa ne kotimaahan. Joka minut hyvin tuntee, tietää, että olen eläinrakas ihminen. Tämän vuoksi päätin, että annan pienen lahjoituksen Harrinivan rekikoirakeskukselle. Sarek, se on kummikoirani nimi.

Siispä ihanaa joulua ja kaikkea hyvää uudelle alulle 2021!

Tapu
Happy Rain Woman