Vuosi puolessa, mitä kuuluu?

Vuosi 2021 alkoi isoilla muutoksilla. Taakse jäivät täysiaikainen yrittäjyys ja sen myötä yrittäjäjärjestön rakkaat ihmiset sekä vaikuttamistyö. Aloitin vuoden alussa kokoaikaisena tiimivalmentajana JAMK:n Tiimiakatemiassa. Kevät oli työntäyteistä aikaa, sillä tiimien valmentamisen lisäksi meitä haastoi iso sisäinen kehittämistyö ja aika-ajoin arkea muuttava korona. 

Tammikuussa starttasi yhteinen matkamme. Saan kunnian toimia Heiga tiimin valmentajana. Tämä onkin tiimini numero kolme. Jos joku ei muista, niin olen toiminut Spectre-tiimin valmentaja 2000-2002. Ja nythän mulla on Kauka. Ja Heiga.

Kevään aikana tein myös yrittäjän työtä. Sain sparrata kolmea päiväkotia, Helsingin, Lahden ja Lappeenrannan lukioita, Etelä-Savon eri kouluasteiden oppilaitoksia sekä kiinteistövälitystoimistoa. Kehittämisen kohteena olivat niin johtajuus, työkulttuuri, itsensä johtaminen, tiimityö, hyvinvointi kuin oppiminen. Kevät oli työntäyteistä aikaa ja nautin siitä, että oli paljon tekemistä. 

Työmatkat Mikkeliin toivat mieluisaa vaihtelua arkeeni.

Kriisistä idea osaamisen kehittämiseen

Koronakriisi herätti uteliaisuuteni resilienssin tutkimiseen. Tarkemmin sanottuna minua kiinnosti tutkia resilienttiä johtajuutta ja organisaatiokulttuuria kestävän kasvun rakentajana suomalaisissa pk-yrityksissä covid 19-kriisissä. Joo, pitkä nimi, tiedetään :). Mutta tuollaisen tutkimussuunnitelman tein viime syksynä. Pyrin ideallani jatko-opiskelemaan sekä Tampereen että Jyväskylän yliopistoon. Tampereelta sain tiedon, että aihe on erittäin ajankohtainen ja kiinnostava. Tutkimussuunnitelma oli toteuttamiskelpoinen, mutta ohjaaja oli väärä. Se siitä sitten. 

Erica kumppaneineen on tehnyt ansiokasta työtä resilienssin tutkimisessa Uudessa-Seelannissa. Tämä opus inspiroi minuakin suuresti.

Jyväskylän yliopistossa mahdolliset ohjaajat eivät innostuneet aiheestani tai olivat muutoin jo täystyöllistettyjä. Jyväskylän osalta en hakenut virallisesti jatko-opiskelijaksi, koska minulla ei ollut tiedossa työlleni ohjaajaa. Ja ilman ohjaajaa ei voi hakeutua opiskelemaan. Tämän, jos minkä, minä opin tässä prosessissa. 

Tämän kuvan postaushetkellä taisi ketuttaa jatkuva lumisade. Mutta kyllä mua harmitti aika paljon myös se, etten päässyt jatko-opiskelemaan.

Lähestyin tutkimusideallani näissä kahdessa yliopistossa 11 mahdollista ohjaaja, mielestäni kaikkia mahdollisia. Parasta oli, että yksi ei vastannut viestiini mitään. Muutoinkin tuntui hieman erikoiselta, että tutkijan oma mielenkiinto vaikuttaa niin vahvasti siihen, mitä Suomessa tutkitaan. Minusta tämä voi rajata pois ilmiöitä, jotka olisivat yhteiskunnallisesti merkittäviä ja hyödyllisiä. Ainakin itse ajattelen, että oma aiheeni olisi ja on arvoa tuottava ja ajankohtainen. Toki myönnän, että rakastuin jo hieman omaan aiheeseeni ja siten mielipiteeni on värittynyt :).

Vaikka akateeminen opinpolku ei auennut, aion silti jatkaa resilienssin tutkimista. Tai ainakin ilmiön syvempää ymmärtämistä. Niin yksilön, tiimin kuin organisaation tasolla. Johtajuutta unohtamatta.

Koska yksi ovi sulkeutui, jäin miettimään oman osaamisen kehittämistä toisesta näkökulmasta. Uusi työ ja työyhteisö JAMK:ssa mahdollistavat minulle uudenlaisen alustan kehittää omaa osaamistani. Kevään aikana tulinkin tulokseen, että haluan kehittyä kolmessa teemassa. 

  1. Kehittää syvällisemmin ja pitkäjänteisemmin yhtä organisaatiota ja lisätä siten organisaation kehittämisosaamista
  2. Syventää edelleen johtamisosaamistani, kuka tietää ehkä myös resilienssin teemassa
  3. Päästä mukaan kansainväliseen hanketoimintaan
Tapun tavoitteet

Tuntuu hullun siistiltä todeta, että nykyisessä työssä pääsen tekemään kaikkea tätä. Tiimiakatemia tarjoaa organisaation, jossa kehittämistä riittää. Kärsimättömälle vauhti tuntuu välillä hitaalta, mutta tärkeintä on eteneminen. Tiimiakatemia lähestyy 30 ikävuotta ja on aika päivittää rakasta opinahjoa. Ja mikä hienointa, tiimi on mahtava! Syksyllä meitä on puikoissa viisi ja puoli valmentajaa. On ilo olla mukana tässä porukassa. Ja täytyy myös sanoa, että tiimiyrittäjät ovat myös tyyppejä, joiden kanssa on kiva tehdä työtä ja oppia. Voin rehellisesti sanoa, että meillä on aikalailla täydellinen työyhteisö. 

Tässä niitä hyviä tyyppejä on oikein koko kuvallinen!

JAMK:n sisällä on erityistä osaamista johtamisen kehittämiseen. Olenkin jo hieman soluttautunut sisälle siihen, millaista kehittämistoimintaa uudistavan johtajuuden saralla on tarjolla ja tapahtumassa. Kuka ties löydän itseäni myös jossakin roolissa näissä kehittämistöissä. Joka tapauksessa myös Tiimiakatemian sisällä johtajuuden kehittämiselle on tilausta. Meillä on oma johtajuuden koulutusohjelma, erilaisia tiimin ja talon sisäisiä johtajuusrooleja sekä johtajuuden foorum. Ja tuo Tiimiakatemian sisäinen kehittämistyö vaatii vähintäänkin hyvää itsensä johtamista. 

Ihana Joni Jaakkola Optimal Performancelta oli vieraana johtajuuden koulutusohjelmassamme. Teemana mikäs muu kuin johtajan ja yrittäjän hyvinvointi.

Korona vaikutti meidän kaikkeen tekemiseen. Myös hankeaihiot jäivät koronan vuoksi toteutumatta. Emme myöskään puskeneet ideoita väkisin eteenpäin, koska elämä koronan kanssa oli ihan tarpeeksi haastavaa. Nyt kun rokotukset etenevät ja näyttää siltä, että korona on jollakin lailla enemmän hallussa, on alkanut myös viriämään kehittämisideat. Meillä on tällä hetkellä vireillä yhteistyötä Mondregonin Tiimiakatemian kanssa. Jos  oikein hyvin käy, saatan löytää itseni kansainvälisestä verkostosta, jossa ratkotaan ilmastonmuutosta positiivisten innovaatioiden ja tiimiyrittäjyyden avulla. Ei hassumpaa. 

Vastuullista tiimiyrittäjyyttä. Siinä ainakin yksi keino vaikuttaa myönteisesti tulevaisuuteen.

Täytyy tähän lopuksi todeta, että JAMK työpaikkana on osoittautunut hyväksi. Toki meillä on aika pieni ja hyvin autonominen yhteisö, jossa osaamistaan saa käyttää laajasti. Työtapa on kaikilla yrittäjämäinen ja luova. Autamme toisiamme ja kannamme yhteistä vastuuta onnistumisista. Meillä on myös aidosti hauskaa yhdessä. Olen iloinen, että olen osa tuota yhteisöä. 

Käytiin ajamassa vähän kartingia. Voitettiin tietty. Ainakin valmentajien sarja.

Ideoita keskisuomalaisen yrittäjyyden parhaaksi

Omaan edelleen haluja yrittäjyyden kehittämiseksi yhteiskunnassa. Omassa mielessä on ollut ajatus keskisuomalaisten yrittäjien ja meidän tiimiyrittäjien yhteistyön tiivistämisestä. Yhteistyön näkökulmana olisivat joko yrityksen jatkajana toimiminen tai asiantuntijana työllistyminen. 

Meidän tiimiyrittäjät saavat erinomaiset valmiudet toimia yrittäjänä. Toimivathan he vastuullisen liiketoiminnan kehittäjinä omassa osuuskunnassaan. Valmistumisen lähestyessä ei kaikilla ole intoa synnyttää omaa yritystä. Myöskään tiimiyritys ei välttämättä jatku. Mutta yrittäjyys useaa kiehtoo. Siksi olisi tärkeää luoda suhteita niin, että jatkajaa etsivä yrittäjä, voisi löytää meiltä sopivan tyypin töihin. Kuljettaisiin aluksi rinnakkain ja yhteistyön syventymisen myötä voi puolin ja toisin vahvistua halu yrityskaupan tekemisestä. 

Toukokuun piinapäivillä ristipölytettiin kevään opit. Lounastauolla kävimme katsomassa iskeekö Wilhelm Schauman meille yhä silmää. Iskihän se.

Toisaalta haluaisin tarjota meiltä valmistuville mahdollisuuden työllistyä Keski-Suomeen. Näin meillä hankittu osaaminen ei valuisi toisiin maakuntiin. Meidän tyypit ovat vahvoja markkinoinnin, innovoinnin, johtajuuden ja yrittäjyyden osaajia. Riippuen heidän omista kiinnostuksen kohteistaan, heillä voi olla osaamista kiviljalkakaupan, matkailun, hyvinvoinnin, tapahtumatuotannon tai kestävän kehityksen saralla. Hyviä tyyppejä ovat! 

Kyllä tänne Keski-Suomeen vielä hyviä yrittäjiä ja kovia osaajia mahtuu!

Tiimiyrittäjillä on myös kipinä kehittää itseään ja osaamistaan jatkuvasti. He ovat oman tiimin kanssa oppineet toimimaan yhdessä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Meidän tyypeille ja keskisuomalaisille pk-yrityksille voisi syntyä suhde, jossa vähintään viimeisen vuoden aikana aloitetaan yhteistyö projektimuotoisesti ja tehdään opinnäytetyö kohdeyritykseen. Ja valmistumisen jälkeen siirrytään sujuvasti yritykseen töihin. 

Heigan tiimiyrittäjät palaveeraa.

Molemmissa näkökulmissa luontaisen yhteistyön voisi rakentaa Keski-Suomen Yrittäjien kanssa. En tiedä onko tässä järkeä, mutta tällaista olen kevään aikana miettinyt. 

Puoliväliriihen satoa ja askelmerkit tulevaan

Ennen tämän tekstin kirjoittamista, luin vuoden pimeimpänä päivänä kirjoitun tekstin. Siinä asetin vuodelle tavoitteeksi pitää itsestäni huolta, nähdä ystäviä ja läheisiä, matkustaa, lukea ja kirjoittaa. Puolivälin krouvissa voin todeta, että en ole kovin hyvin onnistunut oman hyvinvointini suhteen ja matkat ovat olleet edelleen koronan vuoksi vähissä. Kirjoittaminen on vieläkin jäänyt, mutta jospa syksymmällä? Lukemisen suhteen voin todeta olleeni aika aktiivinen ja läheisiä olen nähnyt sen mitä korona on antanut myöten. Eli ei ihan mönkään ole tämä alkuvuosi mennyt. Ja vielähän on toinen puolikas aikaa petrata. 

Veljentyttöjen kanssa ehdimme käydä pienellä lumikenkäretkellä. Makkarat repussa mukana tietenkin.

Nythän olen kesälomalla. Ja voi miten olen nauttinut! Olen nukkunut, lukenut ja liikkunut. Herkutellut ja hemmotellut itseäni. Maannut auringossa ja pyöräillyt. Olen ehtinyt juhlia ystäväni Suvin kuntavaalimenestystä. Saunoa ja uida mökillä. Syödä mansikoita ja pehmisjäätelöä. Ja loma on vasta alussa. Tulossa ovat visiitti veljentyttöjen luokse, ystävän kanssa reissu Loviisaan ja Porvooseen sekä livemusakeikat. Loman kruunaa varmasti ikimuistoinen retkeiluauto-reissu Pohjois-Norjaan mieheni kanssa. Ja varmaan jotain muutakin ehdin kokemaan, mutta niistä en vielä tiedä itsekään mitään. Uteliaasti ja vapaasti, se on kesän ja loman elämänohje.

Tämä on kyllä kivaa puuhaa!

Näillä sanoilla toivon sinulle lempeää ja lämpöistä kesää, 

Tapu

P.S. Ja kuten aina, kesän jälkeen kaikki on toisin. Aloitan 1.8.2021 vakituisessa toimessa JAMK:ssa. Töihin tosin palaamme 9.8. Saanko siis esitellä, lehtori Holttinen.